perjantai 22. marraskuuta 2013

Mummut muistettavina

Meidän molemmilla mummuilla on syntymäpäivät näin marraskuun pimeydessä. Tänä vuonna niin joulu- kuin muitakin lahjoja on syntynyt itse tehden. Mummujen syntymäpäivälahjat eivät tee poikkeusta ja tällaisia meinaan tänään pudottaa postin vietäviksi.

Minun äitini saa kirjoneulelapaset. Joskus (kauan sitten) olin aivan huumaantunut kaikista kirjoneuletöistä. Nyt se on jäänyt vähän taka-alalle, mutta kun kaikki käsityölehdet yms. työntävät tuota kirjoneuletta nyt täydellä laidalla, niin kaipa se sitten pitää itsekin taas haksahtaa.


Kettulapaset
malli: Taito Etelä-Pohjanmaa Kettu-lapanen
puikot: 2,5 mm knit pro hiilikuitu
lanka: teetee pallas (oranssikirjava ja tummanruskea)



Viime viikonloppuna kädentaitomessuilla oli Taito Etelä-Pohjanmaalla esitteillä ja myynnissä "Rakkaat rasat" lapasia ja niihin tekemispaketteja. Sellainen sieltä mukaan tarttui ja tässä nyt olisi ensimmäiset kettulapaset (täytyyhän ketunkolossa neuloa kettuja, eikös). Aivan ihana, hyvin suunniteltu malli ja selkeästi kirjoitettu ohje. Toivottavasti nämä ohjeet tulevat nettikauppoihin, sillä täytyy varmaan hankkia joku niistä muistakin.


Lankana oli teeteen pallas, mistä on tullut aivan ihkuja uusia värisävyjä. Melkein riitti myös tuota kirjavaa lankaa se yksi kerä, puolikas peukalo täytyi lainata toisesta kerästä. Mutta näitä tulee varmasti lisää. Toinen lapanen neuloutui jo huomattavan paljon nopeammin kuin ensimmäinen. Vähän on möykkyjä, mutta josko se ei käyttäjää häiritse.



Puikkoina kokeilin ensimmäistä kertaa hiilikuituisia knitpro-puikkoja. Olen ollut vannoutunut bambupuikkojen ystävä, mutta noi oli kyllä aika kivat. Ainoa, että vähän tein niillä liian tiukkaa. Ehkä seuraavat neuloutuvat tästä syystä taas bambupuikoilla.

Isännän äiti saa puolestaan huivin. Revontuli nro 2 (ensimmäinen löytyy täältä). On se vaan kiva malli, on. Huivi on todella iso, taas, vaikka neuloin sen tällä kertaa 5 mm puikoilla. Mutta siihen kelpaa kääriytyä lämpimään. Minä tykkään, toivottavasti saajakin.


Revontuli-huivi
malli: revontuli-huivi, Ullasta
puikot: 5 mm bambupyörö (80 cm)
lanka: vironvilla Aade Long


Langan on Mummo tuonut joltain Viron reissulta. Tosi kauniit pinkin ja violetin sävyt siinä. Milloinkohan sitä itsekin pääsisi sinne? Viroon siis.Hakemaan tuota vironvillaa ja hullaantumaan Karnaluksiin. Ehkä sitten kohta, kun lapsukaiset vähän kasvaa.


Btw. Mikä ihme on rasa? Never heard. Sukeltaminen internetin ihmeelliseen maailmaan paljasti, että kyseessä on murresana lapaselle. Vantut, tumput ja kintaat tunnistaisin, mutta että rasa. Mitä murretta mahtaa olla? Pohjanmaalta?

Btw2. Oli muuten ihanat kädentaitomessut ja seura ihan parhaasta päästä!=) Väkeä oli, mutta mun mielestä ei niin paljoa kuin pari vuotta sitten. Ja me onnistuttiin kiertämään halleja kai vähän "väärässä" järjestyksessä ja sekin varmaan helpotti tuohon väenpaljouteen. Rahaa meni ihan liikaa, mutta ihania löytöjä tuli tehtyä. Ensi vuonna taas!

Päivän pelastus!

Ihana SNY!

Tänään ei olisi oikein parempi päivä voinut olla SNY:ni muistamiselle. Typy otti aamulla kolarin potkumopon kanssa. Tai teki mopoineen komean kuperkeikan. Tuloksena yksi haljennut huuli ja yksi lohjennut hammas. Molemmat yläetuhampaat heiluvat kyllä nyt komeasti. Hammaslääkärireissuhan se siitä tuli ja äiti kyllä jännäsi, miten se tuollaisen vajaan kolme vuotiaan kanssa mahtaisi sujua. Turhaan jännitin, koska tyttö istui siellä suu auki kuin linnunpoika.

Kotiin tullessa postilaatikosta löytyi kirjekuori, jonka kyllä heti tunnistin sinun, rakas SNY, lähettämäksi. Sieltä löytyi tällaista kivaa.



Seinätaskukalenteri ensi vuodelle, piparkakkumuotteja ja kortti. Kalenteria ei vielä ollutkaan ja pipareita leivotaan ensi viikolla. Kiitos suuresti! Olet ihana, kuka ja missä lienetkin! =)



Btw, oli melkoisen hauska soittaa vakuutusyhtiöön ja tehdä vahinkoilmoitus tuosta tytön "mopokolarista". Siellä virkailija käsitti, että kyseessä on oikea mopo ja oli sitä mieltä, että kyseessä on liikennevahinko. No, kiivaan selittämisen jälkeen hänkin uskoi, että ajaja oli alle 3 v ja mopoja on leikkiversioitakin. Meitä molempia taisi loppuviimeeksi huvittaa aika lailla! =)

perjantai 15. marraskuuta 2013

Terapiaa

Käsitöitä valmistuu täällä tasaiseen tahtiin, mutta aikaa ja jaksamista siihen, että toisi ne tänne blogiinkin ihmeteltäviksi, ei oikein tunnu löytyvän. Mutta tämä on pakko esitellä, kun minusta tämä on niin ihana. Ja siihen liittyy niin paljon kaikkea. Rakkautta, toivoa, pelkoa, iloa, surua, odotusta.

Pidemmittä puheitta, Typyn sängynpeitto.


Tämän laitoin koukulle jo viime keväänä. Niinä pitkinä päivinä, kun makasin kotona sairaslomalla ja toivoin, että vauva ei ihan vielä maailmaan ponkaise (joo, ei ponkaissut, ei meinannut tulla, vaikka avitettiinkin ihan riittävästi). Ihan kuin olisi ollut jokin aavistus jossain, että nyt täytyy näitä hempeitä tyttövärejä viljellä, että sitä rinsessa-aikaa ei uuden vauvan kanssa enää eletä. Pojan jötkäle tuskin innostuisi tästä ;).

Noiden palojen virkkaamiseen liittyy myös tuon vauvan odotuksen lisäksi paljon muita tunteita. Niitä olen tehnyt autossa, kun olemme matkanneet kuulemaan Typyn lastenreumadiagnoosin. Sellainen nimittäin hänen kohdalleen viime huhtikuussa myös osui. Oli tämän äidin elämän onnellisin ja onnettomin viikko, kun Typyn diagnoosi tuli ja toisaalta Pikkuveikka syntyi ja sai hänet syliin viimein.

Palat olivat pitkän aikaa pinossa tuolla hyllyssä, jotenkin niihin tarttuminen tuntui tosi vaikealta. Mutta lokakuussa otin itseäni niskasta kiinni ja pala palalta alkoi peitto rakentua. Varmaan mielikin jotenkin rakentui siinä samalla ja askel eteenpäin kaikkien asioiden kanssa on menty. Pikku hiljaa.


Terapiapeitto
malli: omasta päästä, palojen yhdistäminen tehty Novitan kesäkäsityöt-lehden ohjeen mukaan, paloja 9*5 kpl= 45 kpl
puikot: 4 mm virkkuukoukku (Novita) 
lanka: Novita 7veljestä, tausta ohutta v.pun. fleecekangasta 
 

Lanka oli Novitan seiskaveikkaa ja pari kerää on vielä varastossa, jos tähän peittoon tulee tehtyä jatkoa siinä vaiheessa, kun sänky levitetään täyteen mittaansa. Kiinnitin peitolle "vuorin" fleecekankaasta. Mä en tykkää, että lakanat näkyy läpi (joo, perfektionisti pilkun viilaaja, tiedetään) ja toisaalta ryhdittää peittoa kivasti.

 
Tällaisia käsityökuulumisia tällä erää. Mukavaa viikonloppua kaikille! Tämä äiti saa huomenna vapaa päivän ja suuntaa tänne, niin kuin varmaan aika moni muukin...
 
~Tiina~

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Marraskuun paketti

Marraskuun paketti saapui eilen. Miulla on niin nopea ja tehokas sny, että hädin tuskin kuu ehti vaihtua, kun viesti saapui, että paketti odottaa postissa noutajaansa.


Ja sieltä paljastui tämmöistä:

 
 
Kuukauden teeman mukaisesti löytyi tuollainen valosarja tosi tosi pimeisiin iltoihin. Sen jo virittelin sisälle lyhtyyn ja tuolla se tuikuttaa nytkin olohuoneessa, aivan upea! Ja sitten huivilankaa niiiiin minun väreissä. Tuollaista metallinhohtoista, upeaa turkoosia. Tämä on niin miun, sanoinko jo. Ja mä en ole koskaan vielä tehnyt röyhelöhuivia, täytyy laittaa sellainenkin nyt sit viimein puikoille. Sitten tuollaisia pyöreitä, cup cake hippuja ja sydänsuklaata, I love. Hiput tulevatkin käyttöön heti viikonloppuna, kun pitäisi jonkinlainen isänpäiväkakku saada aikaiseksi. Lapsiakin oli taas tässäkin kuussa muistettu molempia, olipas kiva juttu! Tytär jo heti kysyikin, kun pakettia availin, että "äiti, onko siellä minullekin yllätys?". Tyttökin tietää, että äitillä on aikasta kiva SNY! =)
 
Paketti oli oikein mieluinen ja piristi kummasti eilistä myrskypäivää! Täällä länsirannikolla oli aivan mieletön myräkkä, suorastaan ihme, että ei mitään kummempia vahinkoja ollut sattunut. Mies oli vielä sopivasti työreissussa ja me lasten kanssa kuunneltiin tuulen ulvomista ihan keskenämme. Hui.
 
Huomaatkos, en käyttänyt kertaakaan sanaa "ihana" tässä tekstissä. Tuntuu, että toistan sitä näissä SNY-teksteissä tämän tästä. Se johtuu siitä, että miulla on niin ihana pari. Ihana.

****

Nyt puikoilla, tai oikeastaan koukulla, on tuubihuivi SNY:n edellisessä kuussa lähettämästä Lumio-langasta. Se oikeastaan valmistui jo, mutta taidan vielä ottaa sen auki ja vähän muokata. Ja kaikenlaisia joululahjajuttuja, hys hys. Ja isänpäivälahjoja ollaan lasten kanssa väsäilty, ihanaa puuhailua.

Sitten ollaan Typyn kanssa jo jouluaskarreltu. Maalattu käpyjä. Tytärlapsen lempivärihän "pinkkinen", se on "minun lempparini" kuuluu monta kertaa päivässä. No, kävipäs tuuri, kun tunnetusti lähes kaikki tyttöjen vaatteethan ovat juuri tuota, jo runsaudessaan äitiä kyllästyttävääkin väriä... Niinpä tyttären maalaamat kävyt ovat sitten pinkkejä, äiti maalasi valkoisia. No, kaipa se pinkkikin jouluun ihan hyvin sopii ;). Näihin vielä nauhat yms, niin hyvä tulee.

 
 
 
Pikkuveikalla tuli myös viikonloppuna puoli vuotta täyteen. Sitä juhlistettiin kakulla (mitä ei vielä päivänsankari saanut edes maistaa, epäreilua!).
 



Mukavaa marraskuun alkua kaikille ja vielä kiitos ihanaiselle SNY:lleni!
 
~Tiina~