sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Saamaton neulesankari kunnostautuu

Jes, hyvä minä! Kuten aiemmin jo mainittua, minulla on ollut kaapin pohjalle haudattuna melkoisen monta puolivalmista työtä. Nyt niitä sitten sieltä olen pöllytellyt urakalla pois.

Aloitetaan tuoreimmista. Itselle ja työkaverille syntyivät kännykkäpussit virkkaamalla Novitan Miami-langasta. Malli on ihan omasta päästä kokeilemalla. Erityisen ylpeä olen tuosta kiinnitysoivalluksesta. Eli en tehnyt mitään napinläpeä tms., vaan virkkasin vaan pätkän hiirenhäntää, jonka voi sujauttaa napin ympärille. Pysyy hyvin kiinni ja on nopea ja helppo avata. Huomenna vien näytille, katsotaan, kumpi jää omaan käyttöön.


malli: omasta päästä
lanka: Novita Miami
koukku: 4 mm
fiilis: kerrankin joku oma ohje onnistuu!!

Sitten on syntynyt pipo Novitan Polku langasta. Tupsupipoja kun on kaikki lehdet täynnä, niin täytyihän minunkin sellaisen väsätä ja saada. Tätä neuloin jonkin verran sairaalassa ollessani (kun vaan ensin pahoinvointi nukutuksen jäljiltä haihtui), saas, nähdä jääkö tämä kummittelemaan niihin tunnelmiin.

malli: omasta päästä, 120s
lanka: Novita Polku "nauris"
puikot: 2,5 mm pyörö (40 cm) ja bambuiset sukkapuikot
fiilis: peruskauraa kivoilla väreillä

Ommeltukin on. Syksyllä Tampereen käsityömessuilta tarttui mukaan kivoja kankaita. Niistä ja vaaleanvihreästä lakanakankaasta syntyi itselle "projektipussukka" eli pussi mukana kulkevalle neuleelle.



Sitten niitä pidemmän aikaa kaapissa lojuneita. Tämä kauluri valmistui varmaan jo liki kaksi vuotta (!) sitten. Enpä sitten vaan saanut aikaiseksi ommella siihen nappeja. Menihän siihen ainakin 10 minuuttia...

malli: jostain vanhasta Modasta
lanka: Shibui Knits ??
puikot: ei hajuakaan
fiilis: kiva malli ja lanka, miksi ihmeessä tätä on roikutettu näin kauan?!

Sitten on tällainen "liivi" tai jotain sinnepäin. Parin vuotta sitten Modassa oli ohje tähän ja innostuin kovasti, onpas kiva. No, puikoille laitoin sen odotusaikana, kun ajattelin, että tuo voisi olla kätevä imetysaikana Typyn syntymän jälkeen. Se jäi sitten vaiheeseen, 300 silmukan edestakainen rullaus alussa ei oikein hotsittanut. Nyt jatkoin siitä, mihin jäin vuosi sitten ja neuloin takakappaleen. Mutta voi ärsy. Käsiala on muuttunut vuodessa kai löysemmäksi, koska tuossa näkyy nyt selvä raita vanhan ja uuden neuleen välillä. Lisäksi koko on (lehden mukaan) XS ja mulle ainakin kaksi numeroa liian iso. Pitäisiköhän neuloa joskus niitä mallitilkkuja... Taidan purkaa tämän, niin saa langan talteen (josta siis tykkäsin kyllä). Ihan kamala. 

malli: Moda 1/2010
lanka: SandnesGarn Smart
puikot: 5 mm bambuinen pyörö (80 cm)
fiilis: yök!

Mutta jotta teille ja minulle jää tästä postauksesta positiivinen fiilis, niin loppuun jotain kivaa. Saanen esitellä, Vili.

Vilikin pääsi puikoille vuosi sitten keväällä, muistan viimeisiä osia neuloneeni eduskuntavaalien tuloslähetystä katsoessani. Mutta päätteleminen ja kokoaminen tuntui jotenkin niin ylivoimaiselta, että tuonnehan osat olivat jääneet pölyttymään. Mutta nyt on kasattu ja saas nähdä, millaiset ovat käyttäjän kommentit huomenna. Yksi dilemma tämän kanssa on, onko tämä nyt sitten kissa vai hiiri. Ehdotuksia?

malli: omasta päästä
lanka: Novitan Nalle-langan jämiä
puikot: 3 mm bambuiset sukkapuikot
fiilis: pyrypäivän piristys!

Mukavaa viikonalkua kaikille!

torstai 16. helmikuuta 2012

Ufoja kaapista pois

Vitsi, että olen ylpeä itsestäni! Mä olen saanut sairasloman aikana viimein pöllytettyä puolivalmiita töitä pois kaapista. Vuosi sitten keväällä, ensimmäisessä kevätauringossa aloitin virkkaamaan Novitan Sateenkaari-langasta isoäidinneliöitä.Näistä oli ajatus koota Typylle sängynpeitto. Moni voi tietysti miettiä, tarviiko pinnikseen päiväpeitettä. No, ei ehkä. Mutta kokovillaista peittoa voi kyllä käyttää muutenkin, esim vaunuissa lämmikkeenä.

Palathan olivat valmiina jo alkukesästä ja kokosinkin peittoa jonkin verran. Mutta kyjyilyiden tiimellyksessä jotenkin innostus lässähti ja työ hautautui pöytälaatikkoon. Tai kaapin päälle oikeastaan. Nyt sen sieltä kaivoin, kun  on ollut aikaa lepäillä sohvan nurkassa. Tässä se nyt on. Enjoy!

malli: omasta päästä, isoäidinneliöitä 6 x 10 kpl
koukku: 3,5 mm
lanka: Novita 7veljestä "Sateenkaari"
fiilis: väriä elämään!





Muitakin ufoja on lähes valmiina. Niistä lisää myöhemmin.

Sitten täytyy esitellä isännän ja mun yhteistuotos. Tai lähinnä idea on multa ja isäntä toteutti. Tuli vähän hyvä. Ollaan kaivattu tuulikaappiin lasten naulakkoa, saisi Typyn haalarit ja hanskat siihen roikkumaan. Päätettiin lopulta, että tehdään se itse, kun ei mieleistä oikein mistään löytynyt. Isäntä etsi autotallista sopivankokoisen levyn pätkän ja muutaman Ikeasta hankitun koukun. Minä kaivoin kaapista kangasta ja vanua ja tulos on tämä.



tiistai 14. helmikuuta 2012

Juhlan aihetta

Hyvää ystävänpäivää vielä kaikille! Meillä maalailtiin vesiväreillä ekaa kertaa, olipa jännää puuhaa se. Äiti sai olla tarkkana, että vesiväripensseli ei ehtinyt suuhun joka välissä... Tulokseksi saatiin pirteä korttikavalkadi, joka lähti isovanhempien ja kummien iloksi.


Lisäksi viikonloppuna vietettiin 1-vuotissynttäreiden ekaa osaa kummien ja naapurien kanssa. Kakun tekoa joutui äiti harjoittelemaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Taas kostutin liian vähän, selvää harjoituksen puutetta. Mutta kynttilä saatiin puhallettua ja ekat kaffet juotua. Isovanhempien ja enojen kanssa on sitten vielä osa 2 tiedossa reilun viikon päästä. Virallinen juhlapäivähän on nyt perjantaina. Äitin vauva on jo taapero, iso tyttö =).


Isännän Fitz-sukat valmistuivat myös jo sunnuntaina. Tuossa se vieressä sohvalla köllöttää ne jalassa, kaipa ovat siis mieluiset. Raitoja en täsmännyt, vaan aloitin toisen sukan siitä, mihin ensimmäinen jäi.

malli: sovelletut Fitz-sukat, malli kirjasta Tähkäpää ja muut lempineuleet, Ilona Korhonen ja Jenni Österman, 63 s (koko ~44)
puikot: 2,5 mm bambuiset sukkapuikot
lanka: Novita Ticotico
fiilis: no jaa

En tiedä miksi, mutta jotenkin nämä eivät kuitenkaan olleet ihan sellaiset kuin olisin toivonut. Mallikerta jäi jotenkin löysäksi ja ehkä tuo langan kirjavuus ja malli eivät jutelleet keskenään. Mutta pääasia, että omistaja tykkää ja tulevat käytettyä pois.



Mutta sokerina pohjalla on jotain erityistä. Viime keväänä isoäidinneliöhullutus (onpas sana!) tarttui minuunkin ja aloin tehdä Typylle sängynpeittoa Novitan sateenkaarilangasta.Neliöt kyllä valmistuivat, mutta peiton kasaaminen jäi vaiheeseen. Nyt se ufo on pöllytetty kaapista pihalle ja koottu paraatikuntoon. Juuri höyryttelin saumat auki, varsinainen blokkaus tulee huomenna, kun saa kunnon kuvia otettua päivänvalossa. Tässä kuitenkin jo maistiaisia.



lauantai 11. helmikuuta 2012

Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa...

On jäänyt viime syksyn tuotoksia bloggaamatta. Tässä vielä otos sieltä.

Ajatus lähti, kun mietin, mitä 4-vuotiaalle kummipojalle joululahjaksi. Jostain mieleen pälkähti lorupussi. Äitiysloman viimeisessä energiapuuskassa sellaiset sitten ompelin kahdelle kummipojalle ja saipa Typykin omansa. Mies kielsi bloggaamasta näitä syksyllä, ettei vaan mene yllätys piloille. Unohtui sitten.

Ensin ajattelin, että lorupussi on vielä meidän tytölle vähän liian "vaikea", mutta nyt sille on löytynyt tarve ja paikka. Sitä nimittäin kaivellaan innolla aina potalla istuttaessa. Ei ole enää ollenkaan niin kurjaa puuhaa ja siinä sivussa tulee välillä vähän jotain "tulostakin".

malli: omasta päästä
kangas: Marimekon Valpuri ja vuori sekä nauhakuja sininen lakanakangas
fiilis: lapsi itsessä kohottaa päätään =)

Itse pussin ompelu oli sitten ihan helppo homma. Tai no, hieman tahin tuon nauhakujan kanssa. Ajattelin hienostella ja laittaa pienet purjerenkaat noita nyörejä varten. Eivät ne sitten kestäneet, vaan reuna halkesi pois, tukikankaasta huolimatta. Mulle ei oikein edes selvinnyt, missä vika oli. Tekijässä varmaan. Vanha kunnon napinläpi sitten kuvioihin ja johan onnistui. Oli kuitenkin helppo homma se ompelu, verrattuna siis niiden lorukorttien väsäämiseen. Niitä kun tein 3 x ~55 kpl, niin siinä hetki vierähti. Etsin ja tulostin lorut, leikkasin ja liimasin ne kartonkikortteihin ja niihin sitten tarroja, mahdollisuuksien mukaan aiheeseen sopivia. Lopuksi laminoin kortit, jotta ne kestävät myös lähempää tuttavuutta käyttäjien taholta.


torstai 9. helmikuuta 2012

Sairastuvalla

Viikko sitten torstaina ihmettelin töissä, että onpa hieman outo olo. Vähän niinkuin huono olo tai närästäisi tai jotain. Mahaankin koski. Kotiin tultuani valitin tätä Isännälle ja hän passitti minut päivystykseen. Lopputuloksena oli vielä samana päivänä tehty leikkaus, jossa minut ja tulehtunut umpilisäke onnellisesti erotettiin toisistamme. Sairaalassa lepäilin lauantaihin asti ja nyt sitten pidetään pakkasia ja parannutaan kotona. Eipä sinänsä hämminkiä, haava paranee vauhdilla, kun vaan muistaa lepäillä riittävästi. Vuoden ikäisestä Typystä on selvästi kivaa, kun äiti on kotona, mutta pienen on vaikea ymmärtää, miksi nyt ei voi nostaa syliin tms.

Alkuviikosta sainkin sitten sopivasti hakea postista Juju-kirjakerhon liittymispaketin. Vitsin vitsi, mitä kivoja ohjeita! Tilasin lisäksi sopuhintaan Käsityön pikkujättiläisen. Lisäksi paketissa tuli virkkuukoukkuja melkoinen setti, taisi olla kymmenkunta eri kokoja.


Neulottukin on. Ja virkattu. Pipo itselle Novitan Polku-langasta on tupsua vailla ja pari virkattua kännykkäkoteloa odottaa viimeistelyä. Näistä ei ole vielä kuvia. Sitten työn alla ovat (mm.) sukat miehelle. Käväisin kirjastossa tyhjentämässä käsityökirjahyllyä tuossa pari viikkoa sitten ja sieltä löytyi tällainen opus. Nyt on ollut aikaa lueskella näitä kaikkia läpi ja löytyyhän noista vaikka mitä.


Työn alle on lainakirjasta otettu Fitz-sukat. Ja ne tulevat siis Isännälle. Lankana on varastoista löytynyt kerä Novitan Ticoticoa. Lisäsin ohjeeseen vielä yhden mallikerran, kaikkiaan silmukoita on tuossa 63 s. Toinen sukka on jo valmis ja toinen varressa. Taisi Isäntä tykätä, että välillä puikoilta sujahtaa jotain hänenkin laatikkoonsa =). Oli sitä mieltä, että ihan hänen näköisensä ovat. Saas nähdä, millaiset näistä tulee, kun saa toisenkin valmiiksi ja höyryteltyä kunnolla kuvion auki.